tiistaina, huhtikuuta 08, 2014

Surrealismia Budapestin hotellissa * * *

(c)2014. Twentieth Century Fox


















Wallflowerin Contemporary North American Directors – hakuteoksessa pohjoismaihin viittaavia Anderson-nimisiä ohjaajia on liuta. On Jay Todd Anderson, Paul Anderson, Paul Thomas Anderson, Steve Anderson ja viimeisenä Wes Anderson. Teos julkaistiin vuonna 2000, joten uusia Andersoneja on ilmeisesti tullut lisää mukaan. Todettakoon, että näistä Andersoneista Paul Thomas loi 1999 nykyisen amerikkalaisen elokuvan valioihin kuuluvan Magnolian.
The Grand Hotel Budapest on Wes Andersonin luovasti kupruileva, surrealistinen kuvaus elämästä suuren hotellin sisuksissa. Teksasilainen Anderson (s. 1969) ei ole minulle kovin tuttu, mutta 1998 valmistunut Rushmore ilahdutti vinksahtaneella huumorillaan. Siinä oli samaa alakuloa ja hulluutta kuin tässä uutuudessa The Grand Hotel Budapest. Molemmat elokuvat vahvistavat käsitystä, että Wes Andersonin ohjaustyöt eivät kuulu mihinkään genreen. Ne ovat rohkeasti omaperäisiä. Wesín visuaalinen tyyli on epätavallisen hohdokasta.
The Grand Hotel Budapest -elokuvan juliste kertoo selkeästi, että ohjaaja on saanut houkuteltua mukaan ison määrän maailmalla tunnettuja näyttelijöitä. Ehkä elokuvaa ei olisi voitu tehdäkään ilman Bill Murrayta, Willem Dafoeta, Jude Lawia, Harvey Keitelia, Edward Nortonia, Tilda Swintonia, Tom Wilkinsonia, Owen Wilsonia ja Jeff Goldblumia.
Ralph Fiennes tulkitsee maailmansotien välissä toimineen hotellin isäntää. Nuoruutta elokuvassa edustaa ”piccolopoikaa” Zero Moustafaa tulkitseva Tony Revolori. F. Murray Abraham – muistattehan Milos Formanin Amadeuksen – näyttelee vanhaa Moustafaa. Wes Anderson ei ole vain ohjannut elokuvaa, vaan hän vastaa myös käsikirjoituksesta. Elokuva on valmistettu saksalais-englantilaisena yhteistyönä. Robert Murdochin FOX-yhtiö on mukana tuotannossa. Elokuvan viritys on musta draamakomedia.
================================================================================================
Kiinnostavasti elokuva alkaa hautausmaalla nykyaikana. Teini-ikäinen tyttö huomaa hautapaaden, jossa lukee vain ”Tekijä”. Tyttö saa käsiinsä kirjan, jossa kerrotaan budapestiläisestä suurhotellista. Sinne kirjailija teki matkan vuonna 1960. Hyvin kaikki alkaa.
Elokuvassa ei viitata Unkariin, vaan hotelli on sijoitettu kuvitteelliseen Zubrowkaan, alppivaltioon. Hotelli ei ole enää entisessä loistossaan. Kirjailija tapaa vanhan Moustafan, joka toimi aikanaan hotellipoikana budapestiläisessä suurhotellissa. Vanha Moustafa kertoo tarinan tästä hotellin loistoajasta. Tarina alkaa vuonna 1932.
Tom Wilkinson näyttelee tätä kertojaa. Jude Law on sama henkilö nuorena.
Wes Anderson ja lavastaja Adam Stockhausen tutkivat tarkasti vanhojen eurooppalaisten hotellien kuvastoja. Esikuviksi löydettiin hotelli Tshekistä Karlovy Varysta ja Grandhotel Cellert Budapestistä. Elokuvan hotellista tehtiin miniarityyrit. Wes Andersonin mukaan miljöiden täytyi näyttää vanhanaikaisilta.
Kyllä The Grand Hotel Budabest on erikoistapaus missä tahansa teatteriohjelmistossa. Stefan Zweigin teosten inspiroima elokuva on kuitenkin liian kirjallinen ja tehdyn tuntuinen. Ilman muuuntautumiskykyisiä näyttelijöitä ja vahvaa tekstiä lopputulos olisi ollut huono.

Ajankohtainen kommentti

VL-Media tuottaa uusia kotimaisia elokuvia. Samalla firma on ryhtynyt julkaisemaan DVD-versioina vanhoja suomalaisia elokuva- ja tv-teoksia. Viime kuussa kauppoihin ilmestyi Rauni Mollbergin viehättävä Aapeli-sovitus Siunattu hulluus. Tampereen Tohlopin TV2:n takavuosikymmenien kestosuosikki Heikki ja Kaija on myös ilmestynyt DVD-tallenteena. Nyt kaupoissa on viisi ensimmäistä tallennettua jaksoa. Lisää seuraa toukokuussa. Toivottavasti VL-Media on lisännyt taustatietoja ja ekstra-aineistoja tallenteisiin.

P.S. Sivistys on kortilla Suomessa. Jalkapallomies Paavo Arhinmäen lähdettyä hallituksesta jossakin päätettiimn, että kulttuuri- ja urheiluministerin salkku annetaan jo toimiville ministereille. Se osoittaa, että kulttuurin asiat on täällä ajettu alas. Vain teknologia-viihde ja peliala saavat huomiota Suomessa - kuten Wienissä toimiva Alpo Suhonen totesi (IS. 5.4. 2014).

Ei kommentteja: